Muistoja

Muistoja tuoksut tuo. Haisee pahalta eräältä suunnalta. Tahtoisinpa kertoa, pitkän tarinan vittumaisista naapureista. Meillä oli aikoinaan iso talo, josta piti luopua 90-luvun laman aikoihin, jolloin jouduimme työttömiksi, samaan aikaan kumpikin vanhempi. Pankki ei suostunut selvittelyyn/sovintoon, joten piti myydä pilkkahintaan, kun velat painoi päälle. Ja sitä oli paljon. Samaan syssyyn sattui syntymään toinen lapsikin. Joten saimme sitten kunnan vuokra-asunnon (paikan nimi muutettu).

Muutimme asuntoon, jossa ensimmäisenä pesin kaikki ikkunat. Homeessahan se koko kämppä oli, ja rempattiinkin, vasta kuukausi ennenkuin jouduttiin ulos. - sinä aikana oli vessaremppa ja tuulettimet surrasi yötä päivää kuukauden tai pari- tiesivät, ettei me siellä enää oltaisi. Mutta olin iloinen, että oli katto pään päällä. Ei mennyt aikaakaan, kun alkoivat ensimmäiset raukkamaiset hyökkäykset meidän perhettä vastaan. Olin vielä liian nuori ja naivi, jotta olisin tajunnut, mistä oli kysymys enkä osannut lainkaan puolustautua. Tosin 90-luvulla tällaisten asioiden käsittelyt olivatkin vielä lastenkengissä. Niinkuin lapsiraukkanikin.

Syy, miksi meitä alettiin vainota, oli se, että siihen aikaan taloyhtiön johtoon kuuluvat eivät saaneetkaan kyseistä asuntoa tyttärensä perheen käyttöön. Mutta tämä selvisi vasta paljon myöhemmin. Suomessa, naapurit helvetistä. Heillä oli tapana valita vuokralaiset.

Toinen lapseni vaati paljon huomiota, sillä hänellä oli syntymävamma. Toinen oli vielä pieni. Muistan ensimmäisen hyökkäyksen kuin se olisi tapahtunut eilen. Kuljin pikkupoikani kanssa kauppaan ja vastaan tuli mörkömäinen mies, joka kirosi tyhjällä pitkällä tieosuudella kohdallamme voimakkaasti. Poikani puristi kättäni kovaa, ja kysyi, äiti, kuulitsä mitä toi setä sanoi. Sanoin, että älä välitä. En silloin tiennyt, että juuri tämä murjaani tulisi pilaamaan elämämme pahiten ikinä. En vieläkään voi ymmärtää, että olin tosiaan niin typerä, etten käsittänyt, mitä naapurustossa puuhattiin.

Kerran tullessani kotiin haettuani poikani ja myös hänen kaverinsa eskarista, koska olin luvannut hänen äidilleen, jähmetyimme kotiovelle. Pakkasta oli parikymmentä astetta ja kotioven lukko ei auennut. Se oli työnnetty täyteen tikkuja. Onneksi naapurissa asui vanha mummeli, jonka kanssa olin ystävystynyt ja hän antoi puhelimensa käyttöön, että saatoin soittaa huoltoyhtiöön. Annoin hänelle rahaa vaivan palkkaa, ja huoltomies sai lopulta oven auki. Syytti siitä pikkupoikien kiusantekoa, mutta myöhemmin tajusin, ettei kyseessä olleet mitkään pikkupojat. Lapsiraukat ja myös minökin palelimme jo pakkasessa aika tovin. Hävetti, kun oli vielä hoitolapsi mukana.

Toisen kerran tullessani kotiin töistä - olin siinä vaiheessa saanut työpaikankin - huomasin ja kuulin tämän mörkömiehen puhuvan luottohuoltomiehensä kanssa, ettei meidän talon päästä pidä sitten puhdistaa rännejä. Hän äkkäsi minut ja hörähti nauruun. Tämän jälkeen sitten sateella kaikki roiski pahasti ikkunoihin sillä puolella, joista rännit oli jätetty siivoamatta. Tässä vaiheessa myös mieheni oli vuorotyössä, emmekä ehtineet vahtia asioita, jotka olisi pitänyt hoitaa.

Kunta-alalla kaikki tuntevat toisensa, tai ainakin pienellä paikkakunnalla on suhteita. Suomen hyvävelijärjestö toimi. Saatuani poikani eskariin, hänet yllättäen määrättiin psykologin tutkimuksiin. En saanut mennä mukaan, mutta menin kuulemaan arvioinnin: Täysin terve, nuori poika. Ihmettelin tätäkin tovin, ennenkuin arvasin, mistä oli kysymys. Yleensähän kaikenlaisiin arviointeihin on vaikea päästä, ellei ole tosi pätevät syyt. Muistan tämän ajan todella raastavana, sillä silloin myös sairastuin munasarjasyöpään. Olen toipunut siitä, eikä siitä sen enempää, mutta aika oli todella rankkaa, sillä jouduin hätäleikkaukseen kuolion takia. Niinkuin olette huomanneet jätän nyt sivuseikaksi tässä yhteydessä nämä kokemukset - niistä ehkä tuonnempana. Tilani oli kuitenkin hengenvaarallinen, enkä olisi kaivannut enempää turhia murheita, joita aiheutti vain kateellinen, ilkeä naapuri ja siksi ohitan muut asiat tässä vaiheessa. Keskityn kiusaamiseen.

Kiusa se on pienikin kiusa. Meillä oli saunavuorot ja kun yritimme mennä omallemme, meidän vuoro oli aina vaihdettu. Ilmoittamatta mitään.

Sitten alkoi kivien heittely meidän ikkunalaudalle. Ihme, ettei ikkuna mennyt rikki. Meidän keittiön ikkunan alle viriteltiin grilli, ja mörkömies kätyreidensä kanssa siinä naureskeli minulle. Minua uhkailtiin kaupassa partakoneen terillä kukkapenkissä, että kissamme satuutaisi itsensä. Pihalta kaivettiin ruusupuskat ylös, kun emme olleet kotona ja kellarista varastettiin tikkaat, murjaanin mökille. Pojan tekemä linnunpönttö hakattiin hajalle. Niin korkealle puuhun ei lapset yletä, eikä vanhukset, joita suurin osa asukkaista oli. Ikkunasta huudeltiin herjoja, huoriteltiin tytärtäni, joka tuli koulusta. Jätettiin nootteja postilaatikkoon. Syytettiin poikaani kaikista mahdollisista tihutöistä, joiden tapahtuessa hän ei edes ollut kotona. Onneksi jotkut ystävälliset naapurit, jotka olivat kotona pitkät päivät kertoivat kaiken. Kun mieheni oli töissä, tämä murjaani tuli soittamaan ovikelloa, työnsi jalkansa oven rakoon ja uhkaili minua.

Kun olin kotona lasten kanssa tai yksin ukkoni ollessa töissä, vedin kaikki verhot eteen ja istuin ihan hiljaa hämärässä. Mieleni masentui. En halunnut käydä edes postilaatikolla. Istuin paikallani avaamatta televisiota. Tarkistin, että verhot on varmasti ihan tiukasti kiinni. Olin niin hiljaa kuin voin ja toivoin, että ovikello ei soi.

Kun mikään ei tarpeeksi tehonnut vaan nielimme kaiken... murjaani otti järeät aseet käyttöönsä.

Kaiken huippu oli, että murjaani soitti poliisille. Ihmettelimme eräänä aamuna, kun poliisi seisoo oven takana, ja käskee ukkoani näyttämään kätensä. Häntä epäiltiin muka raiskauksesta läheisellä bussipysäkillä. No eihän siitä mitään seurannut tietenkään, keksitty juttu. Eikä tähän jääneet keksinnöt: Eräille naapureille oli uskoteltu, että meillä tapahtuu myös lapsien hyväksikäyttöä! Eräskin nainen tuli humalapäissään soittamaan ovikelloa yöaikaan ja esittämään syytöksiä! Tässä vaiheessa alkoivat jo vihapuheet sinkoilla meidänkin taholta. Lapset itkivät ja pelkäsivät, kun seinänaapuri humalassa hakkasi haravalla yöllä ikkunanpieliin pelotellakseen, koska olimme niin pahoja. Poikani alkoi nähdä kauhupainajaisia, joissa naapurintäti tulee väkisin sisään ovesta ja sen silmät pursuu ulos. Vihdoin alkoi riittää, olihan siinä kulunut sitten jo noin kymmenen vuotta piinaa ja meno senkun yltyi. Olin jo hakemassa muualta asuntoa.

Mutta ei siinäkään vielä kaikki. Saimme häätöilmoituksen. Kun yritin kysellä asian laitaa, en saanut mitään vastausta, sillä murjaanin vaimo kuului siinä vaiheessa vielä taloyhtiön jäseniin, vaikka olikin jo saanut itse tuomion mm rattijuoppoudesta, ja hänen oma tyttärensä oli maksanut vanhempiensa puolen vuoden rästivuokrat - miten, en kehtaa tarkemmin sanoa, mutta samalla lailla tietoon tullutta asiaa kuin kaikki muukin, mitä siellä puhuttiin.

Muuttopäivänä joku hyvä naapuri tuli kyselemään, että miksi te muutatte, harmi, että mukavat ihmiset muuttaa pois. Niin, olimme saaneet sieltä ystäviäkin, joihin vielä tänä päivänäkin pidän yhteyttä. Autoimme siellä kerrankin saunassa kaatunutta miestä, jonka käsi meni poikki. Soitin ambulanssin ja sidoin käden. Hän sanoi, että ettehän te olettekaan pahoja ihmisiä. Niinpä. Mitähän kaikkea meistä puhuttiinkaan.

Ikävä kyllä muutto sattui tosi pahaan aikaan, sillä poikani konfirmaatio oli juuri käsillä. Onneksi saimme halvalla kivan mökin, jonne mennä asumaan väliaikaisesti.

Ja kuin grande finale... Murjaani tilasi muuttopäivänä meille isännöitsijän tarkistamaan muuttoamme, joka sanoikin, että eihän tänne mitään virkavaltaa paikalle tarvitakaan, niinkuin soittaja oli pyytänyt. Hyvä. Tarkistettuaan kämpän hän totesi, ettei mitään ole rikottukaan, asumisen jälkiä vain näkyy.

Miten tällaista voi tapahtua? Jaa-a, sitä tässä käyn läpi edelleen. Kiusaajat olivat ilmiselvästi häiriintyneitä, ehkä mielisairaita ihmisiä. Olisimme muuttaneet toki jo aiemmin, mutta aina esim. lasten koulunkäynti ja työpaikat vaikuttaa asiaan. Tosin, kun näin jälkikäteen ajattelen asiaa, niin olisi pitänyt tehrä jotain. Mutta mitä ja miten? Jos vastassa on muka vaikutusvaltaisia ihmisiä, eikä rahaa oikeusprosessiin ole?

Uskallan tämänkin kertoa vasta nyt, kun lukijani tuntevat jo minut. Kiusaamista on monenlaista.